Valon tuoja - ei Lucia, vaan vielä häntäkin suuremman valon tuoja - minulle.

Tässä rakentuu aivan muihin tarkoituksiin tehdyistä osista tämä ja jollain lukuisista muista kerroista jokin muu vempele, mikä valaisee adventtiaikaani ja jouluani.

Ja olipa mikä päivä tahansa adventtia, niin nämä valon tuontihommat palkitaan "Tomteglögeillä", jotka juodaan näistä Lucia-pikareista. "Tomteglögg" ei ole glögiä ollenkaan, vaan Napoleon mandariini-konjakki-likööriä. Ihanan kullanväristä ja hyvää jääkylmänä.

Joinakin vuosina on näiden valojen väkertämisen aikoihin jo pakkasta ja lunta ja viimaa, jolloin sisäinen villapaita on paikallaan.

Ja mitä pidemmälle jokin ilta jonkin valonlaittamisen tiimoilta kuluu, sitä tärkeämpää on, että liialliseen pikkutarkkuuteen taipuvainen ahertaja saa vähän hällä-väliä-tunnettakin tomteglögistään.

Tämä tyyppi on siis ensisijainen joulumatkalle otettava. Hän kylläkin periaatteesta vastustelee joulun päästämistä ajatuksiinsakaan, joten hänet on viekkaudella houkuteltava mukaan kuvioihin. Ja se viekas konstini on joululeipomusten aloittaminen. Hän on nimittäin armoitettu ja esimerkillinen leivonnaisten maistaja. Lähes kaikki on aina ollut hänen mielestään bra, very good, herkullista, joten hän ei voi missään tapauksessa suostua vain yhteen maistiaiseen per sortti, ei tokikaan.

"...ja hyvää tahtoa, rauhaa."

Matkailijoita on siis jo kolme: miiru, maaru ja valoa tuova herra Maku.