Kuvia tästä matkaajasta on otettu varmaan enemmän kuin Miirusta ja Maarustakaan. Monelaisia: ultra-äänisiä ja käyräkuvia. Käyty filmaamassa Tampereella, Vaasassa, Pietarsaaressa. Alkuun sanottiin, että "kaunis, hyvä sydän". Sitten alettiin valittaa, kun yksi ovi eteisestä jonnekin oli jäänyt raolleen. Seuraavaksi puhuttiin jo yhden tarpeellisen yhteyden katoamisesta eri huoneiden välillä. Vedettiin kaapeleita vasemmalta ja oikealta. Pystytettiin tahdistimia ja syötettiin sille lääkkeitä. Nyt jo kerrotaan yhden eteisen luvattomasta laajennuksesta. Yleinen mielipide on, että se on poissa pelistä eikä siihen enää voi luottaa pätkääkään.

Sitä kuvataan Kapellimestariksi, jolta on kirvonnut tahti puikosta. Muutaman kerran se on melkein tappanut minut. Se on kuin Mörkö Muumeissa. Se kylvää palkoa mieleeni ja jäädyttää kaiken hyvän alleen. Se haluaa olla mukana kaikessa, mikä on minulle tärkeää. Varsinkin joulut ovat sille mieluisia. Se haluaisi olla mukana juhlimassa eikä tajua, että juhliminen loppuu aina heti, kun se astuu kuvioihin.

Tämän vammautuneen herra Sinuksen takia minun on täytynyt lopettaa paljon minulle tärkeää tekemistä ja olemista: lumityöt, saunominen, vesien kantamiset, maan kaivamiset, viinilasilliset, itkeminen, riehakas iloitseminen jne.

Nyt vain toivon, että pääsen tälle matkalle ja perille ilman suurempia kahnauksia Sinuksen kanssa.