181.jpg

Jouluna jos milloin huomaa elämässään tapahtuneet muutokset. Osoite vaihtuu, nimi vaihtuu... 

"Muuttuvat laulut vuosien mennen. Aika pois paljonkin vie. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan on vievä huomispäivän tie?"

Läheisten ihmisten lukumäärä joulupöydän ympärillä lisääntyy ja vähenee. Raha joulun rakentamiseen saattaa vuosien myötä lisääntyä, mutta voimat sen toteuttamiseen vähenevät.

Yksi mikä pysyy ennallaan, on joulumeny. Se on vakaa kuin todistajan vala oikeuden edessä. "Mitään siitä poistamatta, tai mitään siihen lisäämättä, tai muuttamatta. So help me God." No. Sen verran muutosta sopii kuvaan, että kun aikanaan on opetellut tekemään kaiken itse - kinkun suolauksesta lähtien - voi  sitten myöhemmin hyvällä omallatunnolla alkaa ostaa valmista. Kun siis ei enää jaksa kuoria ja palastella kovia lanttuja jne.

Toinen asia, joka ei paljoakaan ole muuttunut, on kuunnellut joululaulut. Joitakin uusia on mukana vain poikkeuksena vahvistamassa säännön.

Olen mietiskellyt - kuten aina marraskuussa - elämää ja vuoden mittaan tapahtuneita muutoksia. Asettanut itseni siihen, mihin aika on minut asettanut. Armoton aika, joka tuo tullessaan ja vie mennessään. Sopeuttanut ajatukseni vastaamaan vallitsevaa todellisuutta.  Muistaen, että "Onni on osata kerätä mieleisensä kimppu saatavilla olevista kukista."

Sitä olen tämän blogin tiimoilta myös miettinyt, keitä meitä oikeastaan on lähdössä matkaamaan 71. jouluani kohti.  Matkaan lähtijöitä tulee olemaan ennalta arvaamaton määrä, mikäli merkit pitävät paikkansa, joten ennemmin tai myöhemmin minun on tartuttava toimeen ja ruvettava heitä esittelemään.