Monta kuukautta piinaa, ennenkuin pakko ymmärtää, että on mentävä vaivansa kanssa tutkimuksiin.

Tutkimusten jälkeen kuukausikaupalla odotusta ennen leikkaukseen pääsyä.

Leikkauksen jälkeen veristä ja vaivalloista - mutta varovaisen toiveikasta - toipumista.

Taas viikkojen odottamista, että lääkäri - lupauksensa mukaan - soittaisi koepaloja koskevista tiedoista.

Sitten pimeistä pimeimpänä joulukuun iltana kantaa myöhässä oleva posti (lakkoilun jälkimaininkeja!) kotiin kirjeen, jossa toisen virkkeen ensimmäisessä sivulauseessa todetaan: "... että valitettavasti teillä on ...-syöpä, jonka pahanlaatuisuus-aste on (skaalassa 2 - 10) kokonaiset 9." Ja jatketaan: "Tällainen syöpä vaatii luustokartta-tutkimuksen, johon teillä on tämän kirjeen mukana lähetetty ajanvaraus (ei ollut mitään tutkimusaikaa mukana!!). Tämänasteisen syövän hoitolinja on .....  KELA:lle lähetetty B-todistus, jonka käsittely vie heiltä 2-3 viikkoa, jonka jälkeen voimme aloittaa hoidot. Menee luultavasti uuden vuoden puolella. Jos välttämättä haluatte olla yhteydessä ja kysyä jotain yllä olevaan liittyvää, ottakaa yhteyttä niin yritän voida antaa vastausta."

Eikö ole virkavirhe tai ainakin erittäin epäinhimillistä käytöstä ilmoittaa k.o. tyyppinen asia kirjeitse. Ja vielä lopussa sanoa, että "jos välttämättä haluatte" kysyä jotain tästä mitättömästä asiasta.

Aika luustokartoitukseen tuli sitten seuraavana päivänä ja lääkärikin saatiin kaivettua puhelimeen antamaan edes jotain ihmisäänellä kerrottuja lisätietoja.

Nyt siis meistä Jouluun matkaavista yksi saanee 14.12. tietää, milloin oma sydämensyke katkaistaan lopullisesti ja elämä  jätetään riippumaan koneen toiminnasta. Ja toiselle taas kerrotaan, onko syöpä levinnyt etäispesäkkeinä pitkin elimistöä.

Ulkona sataa. Maa on mustana. Ulos sytytetyt jouluvalot imeytyvät märkään alustaansa. Ja pään ja sielun sisällä on mustaa raivoa. Tekee mieli mennä ulos taivaan alle huutamaan ja kiroilemaan: "Tule esiin ja tappele kuin mies äläkä siellä uhoa ja näytä ylimaallista voimaasi."