Jo yli vuoden olen kerännyt kirjoja Joulukirjastooni. Olen myös siirtänyt joulua sisältävät kirjat muista hyllyistäni sinne. Olen tilannut ja ostanut kirppiksiltä vanhoja joululehtiä ja julisteita.

Jouluruoka- ja joululeipomuskirjat ovat kyllä vielä keittiössä, missä niiden ohjeita toteutetaan. Suosikkini näistä on Teija Sopasen Joulun aika-kirja.

Marraskuussa Kotiliedeltä tapaa imestyä se numero, jonka välissä on tulevan vuoden "sokerikalenteri". Tuossa lehdessä tapaa silloin olla myös mieluisimmat leipomusohjeetkin.

Joulukirjastossani on myös korttiosasto. Siellä on hyvinkin vanhoja joulukortteja. Tietenkin myös meidän vuosien varrella saamamme kortit. Allaoleva taulu on tehty suurennetusta kauniista, vanhasta joulukortista.

Jonkin verran olen jo tältä vuodelta ehtinyt lukea kirjastoni aikaisemmin lukemattomia kirjoja. Viimeksi olen lukenut joulukuvausta Maarit Verrosen kirjasta Kirkkaan selkeää. Kirja kertoo lähitulevaisuudestamme ja sen pari joulukuvausta oli niin lyhyttä ja kalseaa, että aioin poistaa kirjan Joulukirjastostani. Sitten tajusin, että siinähän on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista voisi olla tulossa. Kirja on paikkansa ansainnut.

Yksi kauneimmista joulukertomuksista löytyy Truman Capoten kirjasta Aamiainen Tiffanylla. Kirjassa on lyhyt romaani ja 3 novellia. Yksi novelleista on nimeltään Ett julminne (suomeksi lienee käännetty Joulumuisto). Tästä novellista on kuulema tullut monille se juttu, mikä kuuluu jokaisen vuoden jouluvalmisteluun. Ehkäpä minullekin.

Joulukirjastoni ei ole mikään vain Adventti- tai jouluaikaan kuuluva. Se on esillä aina. Sen näkeminen auttaa muistamaan, että joka vuosi tulee joulu. Joskaan ei samanlainen kaikille tai aina edes itselle, mutta joulu kuitenkin.