Minun osuuteni tällä matkalla on olla Matkan Suunnittelija, sen Järjestelijä ja siitä Raportoija. Toisaaltahan on niin, että minun itseni ei tarvitse matkata mihinkään jouluun, sillä joulu on minussa. Olen vähän kuin Piilokoordinoija Maarit Verrosen kirjassa Kirkkaan selkeää.

Jonnekin noiden kahden kuvan väliin se tällä hetkellä kokemani joulun minuun asettuminen on tapahtunut.

Pieni punatukkainen tyttö, joka siristelee silmiään vastavalossa. Tuossa on jo havaittavissa ääntä tarkkaileva katse ja pään kallistus parempaan kuulemisasentoon. Iisalmessa oltiin, linjakkaalla oltiin menty ja hetken kunniaksi torilla ollut, maksusta valokuvia ottanut mies ikuisti meidät. Olisinko tuossa kuvassa jo kouluunmeno iässä? Jos, niin se oli sitä aikaa, jolloin en hyväksynyt yhtä Mattia parikseni koulun joulujuhlassa esitettävään keiju- ja tonttuleikkiin, vaan vaadin parikseni Teuvon. Matti-parka. Muistaakohan tuon jonain suurena nolostuksen aiheena?

Toisessa kuvassa vierekkäin mummin saappaat ja Emman saappaat, kun oltiin oltu pihalla tänä sateisena kesänä. Aivan liian harvakseltaan meidän saappaamme pääsevät olemaan vierekkäin. Olemme olleet Emman kanssa samassa joulussa kerran, Kikin luona Vaasassa. Tänä jouluna menemme sitten olemaan Emman vieraina  ihan varsinaisena jouluaattona.

Noin kuukauden kuluttua meillä on tällaista:

Ja siellä kuvassa sisällä Miiru, Maaru, Erik, minä ja kuka muu...?